Postauksen otsikko kertoo aika paljon. Satuin kuulemaan pari päivää sitten siskoltani, että hänellä alkaa koulu huomenna ja heräsin taas koulutodellisuuteen. Samoihin aikoihin tajusin myös, että en ole kuvaillut nukkejani lähes yhtään kesän aikana.
Noh, tuo otsikko sopii kyllä yhteen toiseenkin asiaan: täältä blogista on katoillut mystisesti postauksia ja sivuja tiuhaan tahtiin. Olen nyt virallisesti päättänyt jättää ainakin tämän tarinan rauhaan, koska en saanut sitä kerrottua haluamallani tavalla ja sisäinen pieni perfektionistini ei kestänyt hirveää juonta, hahmoja ja nukkeja. Ajatuksissa olisi kyllä aloittaa uusi kunnollinen kuvatarina kunhan saan nukeistani mieleisiä ja mietittyä tarinan paremmin kuntoon.
Nyt kun sain tämänkin asian selviteltyä, niin toivon että jaksatte kaikesta huolimatta jatkaa blogin seurailua! Varsinkin kun Lilian näytti tänään ensimmäistä kertaa omalta suloiselta itseltään köh.
Tervehdys kaikki! Tänään on taas hieman yksinkertaisempaa postausta luvassa. En jaksa selitellä hirveästi mitään erityistä, mutta siis. Ensin saatte nähdä hieman kuvia miitistä jossa käväisin pikaisesti lauantaina. Oli hieman erikoisempi kokemus käydä tollaisessa täysin avoimessa miitissä, kun olen käynyt ennen vain hoan miiteissä :'D En oikeen päässyt puhumaankaan kenellekään muulle kuin tälle mukavaiselle toverilleni, ehkä joskus tulevissa miiteissä sitten ;__; Tässä, ottakaa hieman nukkekuvia Helsingistä päin. (en btw jaksa merkata ihmisiä enkä ees tunnistanu oikein ketään, joten öh kertokaa sitten vaikka kommenteissa, jos tunnistatte nukkejanne!)
Siinä! Kaikki nuket olivat oikein suloisia ^^ Nyt vielä hieman kesäisiä kuvia, joita napsin Lilianista tuossa sunnuntaina! Pahoitteluni etten saanut aikaiseksi etsiä sopivaa musiikkia~
Tämän postauksen otsikko kertoo hyvin koko tän päivän fiilikseni. Kuvaaminen ja kädet kuiviin imevät hyttyset eivät ole hyvä yhdistelmä. Itseni lisäksi jouduin olla ahkerasti pelastelemassa nukkejani niissä kiipeileviltä ötököiltä, varsinkin Ixian kimpussa oli aina joku. :/ En oikein nauttinut.
Mutta joo, en ole tainnut tässä kuussa postata kertaakaan? :'D En ole oikein jaksanut nukkejen kanssa sähläillä. Nyt olen kuitenkin jälleen täällä täysissä voimissa postailemassa! Olen ajatellut että voisin ehkä ängetä jonnekin miitteihin tässä kesällä + ostin nuken viimeksi tammikuussa, eiköhän sellaistakin voisi tässä kesällä miettiä hoho.
Siirrytäänpäs postauksen sisältöön. Ekaa kertaa ikinä olen ottanut aloituskuvia! Eivät nämä mitään hääppöisiä ole, mutta ajattelin nyt kuitenkin julkaista ne. ^^' (+ kiroan isulien kropat, en tiiä et onko tää meiän poika harvinaisen löysä yksilö vai ovatko ne aina tämmösiä hyi) Sen jälkeen saatte uuden osan tarinaa. En ole tähän yhtään tyytyväinen, mutta ei voi mitään.. Sen lisäksi mun pitäisi väsätä tarinalle oma sivu tonne yläpalkkiin huhhuijaa.
Ixia: *puuskuttaen* Etkö vai halunnutkaan jakaa kuulumisiasi vanhan kaverisi kanssa? Hänhän vaikutti varsin mukavalta. Etkö enää tykkää hänestä häh häh? ;D
Kendra: ...Pää kiinni.
Kendra: Sinäkin huomasit ettei hän ollut oma itsensä, ihan sama miten paljon vitsailet.
Ixia: Okei, olen hiljaa senkin tiukkapipo. Mutta mitä muka ajattelit tehdä sille asialle? Yuccalle, tarkoitan.
Kendra: Hänen yllään oli kirous.
Kendra: Ja me puramme sen.
Ixia: Tietysti, mitä edes oletin.. Mitä muutakaan meidän täydellinen pieni Kendramme tekisikään kuin keksisi heti vastauksen ja syöksyisi auttamaan kultamussukkaansa.
Ixia: Mutta miten sinä ajattelit häntä muka auttaa?
Kendra: *nappaa Ixiaa kädestä*
Ixia: Aa, tietenkään sinä et pysty siihen ilman rakasta toveriasi! Ja tietysti sinulla on jo jokin idea, perus Kendraa! <3 Pakotat minutkin auttamaan sitä nulikkaa, oijoi!<3
